Auton maalipinnan puhdistus - keraaminen pinnoitus

Raudanpoisto, pienpoisto ja savestus

Raudanpoisto auton kyljistä

Raudanpoisto on autonpesun vaiheista ja eritystoimenpiteistä ehkä se vähiten tunnettu toimenpide. Varsinkin auton jarrupaloista irtoaa runsaasti rautahiukkasia, jotka kertyvät vähitellen auton maalipinnalle. Rautahiukkasia irtoaa liikenteessä myös juna- ja raitiovaunukiskoista sekä teollisuudesta. Hiukkasia saattaa löytyä jopa aivan uusistakin autoista, koska niitä usein kuljetetaan junilla.

Raudanpoistolla hankkiudutaan eroon näistä epäpuhtauksista ennen kuin auton keraaminen pinnoitus voidaan aloittaa.

Muodoltaan särmikkäät rautahiukkaset takertuvat lujasti auton maalipinnan ja vanteiden epätasaisuuksiin. Suurimmat hiukkaset erottaa aivan paljaalla silmälläkin ja varsinkin valkoisen auton kyljistä on helppo havaita, ruostumisen eri vaiheissa olevia rautahippusia. 

Raudan poisto kemiallisesti, on vähiten maalipintaa kuormittava tapa poistaa rauta auton maalipinnoilta. Raudanpoistoaineiden vaikuttava aine on joko natrium- tai ammoniummerkaptoasetaatti ja näitä aineita myy hyvin varustellut auton hoitotuotteisiin perehtyneet liikkeet.

Raudanpoistoaineiden vaikutusmekanismi perustuu rautahiukkasten olomuodon ja kemiallisen koostumuksen nopeaan muuttamiseen, jolloin rautahiukkanen irtoaa helposti maalipinnasta. Tässä kemiallisessa reaktiossa syntyy punaista väriä, joka onkin tunnusomainen piirre kaikille markkinoilla oleville raudanpoistoaineille.

Raudanpoisto kannattaa suorittaa auton maalipinnalle ja vanteille kerta pari vuoteen ja aina ennen vahausta tai auton keraamista pinnoitusta. Jos raudanpoiston jättää suorittamatta, tai sen suorittaa hutiloiden, jää epäpuhtaudet lakkapinnan ja suojaavan pinnoitten väliin. Raudanpoistoainetta suihkutetaan reippaasti kaikille puhdistettaville pinnoille ja sen annetaan vaikuttaa joitakin minuutteja, päästämättä sitä kuitenkaan kuivumaan. Tämän jälkeen auto huuhdellaan huolellisesti painepesurilla ja tarvittaessa toimenpide toistetaan. Punainen merkkiväri on vesiliukoista ja lähtee huuhtelussa pois täydellisesti.

Seuraava vaihe: pienpoisto auton pinnoilta

Pienpoistoksi kutsutaan työvaihetta, jossa auton pinnoilta poistetaan mm. pikeä, polttoaine- ja öljytahroja, mahdollisia vahajäämiä sekä muita jäljellä olevia epäpuhtauksia.

Pienpoistossa sumutetaan tarkoitukseen tehtyä pienpoistoainetta eli hiilivetypohjaista liuotinta kuivan auton päälle tai pelkkiin ongelmakohtiin. Liuottimen annetaan vaikuttaa mahdollisimman pitkään antamatta sen kuitenkaan kuivua. Liuottimen vaikutusta voi tehostaa  kevyesti harjaamalla pikeentyneitä kohtia, tarkoitukseen kehitetyllä harjalla. Viimeisenä työvaiheena pienpoistoaine huuhdellaan huolellisesti pois vedellä.

Auton savestus poistaa karheuden maalipinnalta

Kun raudan- ja pienpoisto on suoritettu voi niiden jälkeenkin auton maalipinnalla tuntua jonkin verran karheutta. Tähän karheuteen auttaa savestus. Auton savestus tarkoittaa maalipinnan käsittelyä erityisellä autosavella.

Savestus on varsin yksinkertainen toimenpide, jossa karheutta sisältävä alue liukastetaan ja sen jälkeen savea liu’utetaan kevyesti puhdistettavalla alueella. Savi kerää itseensä viimeisetkin vieraat hiukkaset ja lopputuloksena pinnasta tulee lasimaisen sileä ja puhdas.

Vanhemman auton maalipinta voi olla tarpeen savestaa kauttaaltaan, mutta vähintäänkin ne kohdat missä karheutta vielä tuntuu edellisten toimenpiteiden jälkeen. Savestuksen jälkeen auto huuhdellaan huolellisesti.

Myllytyksellä lisää kiiltoa

Jos auto on tarkoitus käsitellä keraamisella pinnoitteella, on viimeisenä vaiheena auton maalipinnan koneellinen kunnostus, jota kutsutaan myös myllytykseksi tai kiillotukseksi. Tämä on myös autonhoidon ehdottomasti vaativin työvaihe, johon kannattaa perehtyä hyvin tai tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen, mikäli olo on epävarma. Väärin myllyttämällä auton maalipinta palaa puhki, eikä sitä voi korjata muuten kuin uudelleen maalaamalla. Puhkimyllytetty pinta tulee aina kalliimmaksi kuin ammattilaisella teetetty myllytys!

Auton maalipintaan syntyy eriasteisia naarmuja kaikista mekaanisista kontakteista, kuten esimerkiksi lumen- ja jäänpoisto, lumiharjan käyttö, autoon nojaaminen, auton peittäminen, harjapesu ja niin edelleen. Naarmuja syntyy jopa kaikkein hellävaraisimmassa käsinpesussakin. Naarmuinen pinta heijastaa huonommin valoa ja naarmujen yhä lisääntyessä maalipinta muuttuu harmaaksi ja kiillottomaksi. Pinta saattaa ajan myötä myös hapettua, pinttyä ja jopa muuttua väriltään mataksi UV-valon, lentoruosteen, ilmansaasteiden ja pesu- ym. kemikaalien yhteisvaikutuksesta. Näiden lisäksi myös kuivuneet vesipisarat jättävät jälkeensä näkyviä kalkki- ja mineraalijäämiä, jotka ajan mittaan tunkeutuvat auton lakkakerrokseen.

Myllyttämällä pystytään palauttamaan kulunutkin maalipinta alkuperäiseen loistoonsa ja jopa sen ylikin. Maalipinnan kiillotus perustuu lakkapinnan hienovaraiseen ohentamiseen: käytännössä siis maalia suojaavasta lakkakerroksesta leikataan huonokuntoisinta pintaa pois. Ihan ihmeisiin ei myllyttämälläkään pystytä. Jos naarmu tuntuu kynnellä koitettaessa, on se käytännössä liian syvä, jotta se saataisiin pois. 

Kannattaakin myllytyksessä aina kääntyä asiantuntijan puoleen.